Hillaa, mustikkaa, kantarelleja

Jos kestää auringonpaahdetta, paarmoja ja hyttysiä, sopii nyt suunnata hilla-apajille. Joku poimii lakkaa, suomuurainta tai valokkia. Lapin kansa puhuu hillasta, ja sana taitaa levitä koko Suomeen.  Hillaa löytää etelästäkin, kevään säistä riippuen avosoilta, puustoisilta rämeiltä tai aikoinaan ojitetuilta, mutta huonosti metsää kasvavilta turvemailta. Tämänkesäiset muutamat hillakilot poimin ojitettuja suosarkoja seuraillen aukkoisen männikön valopaikoilta. Askeleita tuli yhtä marjaa kohti sen verran, ettei hommasta ole kaupalliseksi menestykseksi.

Metsien sieni- ja marjasatoa mittaillaan, ja silloin tällöin tiedetään kertoa, kuinka keruutuotteiden arvo verrattomasti ylittää metsän puuntuoton arvon. Suomesta varmaan löytyy hehtaareita, joilta kerääjän tili ylittää omistajalle tulevan metsätilin. Hilla ja karpalo pärjäävät parhaiten, koska kasvavat metsänkasvatuksellisesti huonommilla mailla kuin mustikka, puolukka ja suppilovahvero. Marjoja ja sieniä vaiko tukkia ja kuitua --- vaiko kenties molempia?

Joko-tai -ajatteluun meitä houkuttelee luontoaktivisti, jonka mielestä metsästä ei passaa ottaa puuta ollenkaan, ja metsänhoidon neuvoja, joka ei näe metsää tukki- kuitu- ja energiapuulta.  Puolukka, mustikka ja suppilovahvero sopivat mainiosti kasvamaan kuvioilla, joilta saa säännöllisesti myös hakkuutuloa. Joko-tai -metsänhoitoon tarvitsee lisätä vain hiukan sekä-että -ratkaisuja.

Oma mustikkapaikkamme on jo muutaman vuoden ollut hakkuuaukea, muokkaamaton ja viljelemätön, tonttimaata kun on. Se pukkaa joka vuosi runsaasti mustikkaa samalla kun luontaiset puuntaimet pikku hiljaa alkavat nousta. Innokkaimpia pitää ajoittain poistaa parhaiden mustikkakloonien päältä.

Kuva Raimo Hakila

Metsälliselle sekä-että -ajattelulle esteenä ikävä kyllä on, että keruutuotteista hyödyn saa jokamies tai -nainen, puunmyynneistä omistaja. Metsänomistaja ei välttämättä kerää itse marjoja ja sieniä omalta maaltaan eikä siksi välitä tai huomaa vaatia marjamättäiden säilyttämistä varsinkaan, jos puusilmäiset metsäkumppanit eivät niitä noteeraa. 

Superfood-innostus näyttää torjuvan tehokkaasti marjojen- ja sientenpoiminnan mummoutumista. Nuorta väkeä kulkee taajamienliepeiden metsissä koiralenkillä ja geokätköillä mutta myös marja- ja sieniretkillä. Retkeily- ja luontojärjestöjen opastamat keruuretket ovat kysyttyjä.

Kunta ja seurakunta, joka haluaa edistää väkensä hyvinvointia muutoinkin kuin puunmyynnistä saatujen rahojen kautta, vaatii metsissään toimivilta ammattilaisilta marjamaiden säilyttämistä ja koko metsänhoidon linjaamista monipuolista marja- ja sienisatoa kasvattavaan suuntaan. Jos puunmyynneistä saatu tili vaikka pieneneekin, saa maisemasta, marjoista, sienistä ja liikunnasta paljon enemmän sellaista arvonlisää, joka ei näy kunnan tilinpidon rahariveillä mutta näkyypä kuntalaisten pakastimissa ja terveenä ja iloisena elämänmeininkinä.

hankeavustaja Raimo Hakila