Ajelin nostalgisissa tunnelmissa Kodisjoelle, jossa olen aikoinani ajanut jäätelöautoa. Matkani johti Koppelo ry:n pitkäaikaisen jäsenen, Tuomo ja Anne Kaupin tilalle. Heidän sukunsa on asunut alueella ainakin 1600 –luvulta lähtien. Suvun historiasta kertoo vielä pystyssä seisova komea rivi, jonka vanha osa(savupirtti) on rakennettu 1700 –luvulla. Pihapiiristä löytyi myös sellainen muinainen hienous, kuin kuppikivi. Paikka on ollut ihanteellinen asuinsija jo hyvin kauan. Vuoden vaihteessa tila ja sen hoito siirtyy Tuomon ja Annen pojalle. On hieno asia, että paikalla on tällainen vanhan suvun jatkumo.
Kaikkineen Kaupit omistavat 180ha metsää. He harjoittavat metsätaloutta ja ovat osallisena hakelämmityslaitoksessa. Tämä ei kuitenkaan sulje pois pehmeitäkään arvoja, eli metsän suojelua. Tällä kertaa kävimme vain METSO –ohjelmassa mukana olevilla/olleilla palstoilla.
Ensimmäinen (noin 7ha) palsta kasvaa vanhaa kuusikkoa. Metsässä oli hyvä kulkea ja helppo hengittää, kuten usein vanhoissa metsissä on. Osa kyseisestä metsästä on ollut METSOn kymmenen vuoden suojelussa, mutta sitä ei ole enää jatkettu. Alueeseen on myös liittynyt kapea kaistale, jota on käytetty karjan kulkureittinä. Pieni osa (vajaa 2ha) tämän palstan metsästä on 30 vuoden suojelussa. Tämä sopimus jatkuu yhä.
 |
| vanhaa kuusikkoa |
 |
| Peppi -koira ja taustalla laavu |
 |
| Silojoki |
Tuomo aikoo pitää metsän entisellään, ja toivoo sitä myös pojaltaan. Silojoen vierestä oli juuri ennen Tapaninpäivän myrskyä kaadettu metsää ja se olikin tehnyt rajan tuntumasta kulkemiskelvottoman. Tuomo on kuljettanut metsässä vieraita ulkomailta asti, ja metsä onkin ollut hyvin eksoottinen kokemus. Silojoen varrelle on rakennettu pieni laavu ja nuotiopaikka, mutta ne olivat jo korjauksen tarpeessa. Tähän hommaan Tuomolla on hirret valmiina.
Ensimmäisen kohteen jälkeen menimme suojellulle kallioalueella. Tämä on hyvin karua kangasta jossa kasvaa mäntyä, jäkälää ja puolukkaa. Kalliolla on myös vanha rajapyykki, joka osoittaa valtionmaiden ja Kauppien rajan. Raja on rakennettu uusjaossa 1700-luvulla. Alunperin Kauppien tilaan on kuulunut 500ha.
Tuomo on jättänyt kallion ja suojellun järven väliin vihervyöhykkeen jota hirvet käyttävät ahkerasti. Lampi olikin erityisen hieno kohde ja mukana 30 vuoden suojelussa. Tunnelma oli kuin satukirjassa, tyyni järvenselkä täynnä lumpeita ja lumpeen kukkia. Kolme laulujoutsenta uiskenteli kauempana. Onpa järven rannalla keitetty pontikkaakin aikoinaan…
 |
| Karua kallion lakea |
 |
| Viherväyläksi jätetty riistan kulkureitti |
 |
| Lähes täydellisen pyöreä Iso Ahojärvi |
 |
| Uusjaon rajapyykki |
Lopuksi kävimme suolla ja suosaarekkeella. Hillaa oli harvakseltaan, mutta mustikkaa senkin edestä. Kangas- kelta- ja viinihaperoita puski sieltä täältä. Tällä alueella sijaitsee toinen uusjaon aikainen massiivinen rajapyykki, josta oli vielä selvästi luettavissa vuosiluku.
Takaisin tilalle tullessa kävimme kurkkaamassa Tuomon ja Annen lampaita, kuppikiveä ja vanhaa päärakennusta. Talon tunnelma olikin kuin aikamatka menneeseen.
 |
| Kuppikivi |
 |
| Vanhan päärakennuksen komea lasikuisti |
 |
| Vanhin osa, eli savupirtin puoli. |
Sukupolven vaihdos tulee tietysti asettamaan haasteita metsien käytölle ja tulevaisuudelle, mutta usein luontoarvostus kuitenkin periytyy sukupolvelta toiselle. Tuomo ja Anne ovat myös tässä suhteessa luottavainen poikansa suhteen.
hanketyöntekijä Nora Albrecht
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti