Viime viikolla olin yhdessä metsäseminaarissa Kankaanpäässä.
Tilaisuuden järjestivät Suomen metsäkeskuksen Lounais-Suomen
metsäekosysteemipalvelut -hanke, Satakunnan ammattikorkeakoulun Green Care
tiedonvälityshanke sekä Metsänhoitoyhdistys Karhu. Tilaisuudessa luennoitsijoina
toimivat alustajan, Tapio Nummen lisäksi Minna Uusiniitty-Kivimäki -Green Care-
toiminta, Eira-Maija Savonen -metsän hyvinvointivaikutukset, Terttu Hermanson -hyvinvointia
Geoparkista, Sirkka Riitahuhta -Kurkikorpi, Metsänhoitoyhdistysten roolista
Jouni Peltoniemi (Mhy Karhu), Sanna Herttua -Metsien terveysvaikutukset,
esimerkkinä havupuu-uutejuoma.
Metsän hyvinvointi- ja terveysvaikutukset ovat jo tovin olleet
esillä, ja monille ihan itsestään selvä asia ilman sen suurempia tutkimuksia,
koska moni kokee asian ihan henkilökohtaisesti. Peilaan tekstissäni Eira-Maija Savosen
esitelmää omiin kokemuksiini ja pohdintoihini. FM Eira-Maija Savonen on Metlan
entinen, jo eläkkeelle jäänyt, tutkija, jonka asiantuntemus on keskittynyt
metsäpuiden siemenhuoltoon, siemenviljelysten geneettiseen toimivuuteen,
simenviljelyssiemenen laatuun ja fysiologiaan sekä siemenet bioindikaattoreina.
Esitelmässään hän keskittyi siihen, millaisia fysiologisia vaikutuksia metsällä
on ihmiseen, esimerkkinä Japanissa tehdyt tutkimukset. Japanissa metsän
terveysvaikutukset ovat tunnettu jo pitkään ja siellä onkin käytössä ”Forest
Bathing” niminen hoitomuoto. Esim. https://link.springer.com/article/10.1007/s12199-009-0086-9
ja https://yle.fi/uutiset/3-8157947
. Aihe jäi jostain syystä pyörimään mieleeni ja tässä kirjoituksessa aion
hieman koota ajatuksiani.
Monissa tutkimuksissa metsässä liikkumisen on todettu
laskevan verenpainetta https://yle.fi/uutiset/3-9548399
ja http://www.metla.fi/metla/esitteet/hanke-esitteet/forhealth-suomi.pdf
. Erityisesti miljoonakaupungeissa eläville ihmisille luontokokemukset ovat
merkittävässä osassa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jos vaikka ajatellaan Suur-Tokiota,
jonka koko alueen asukasluku on 36 094 000(2010). Alueen pinta-ala on
13 500 km²(vertaa Suomen pinta-ala 338 424 km² ja Japanin kokonaispinta-ala 377
962 km²), joten se on myös pinta-alaltaan yksi maailman suurimmista
kaupunkialueista. Tämän kaupunkialueen asukkailla ei ole ihan samanlaista
pääsyä luontoon ja metsään, kuten meillä suomalaisilla. Oikeastaan on vaikeaa
edes käsittää kaupungin laajuutta ja sitä millaiset kaupungin lähialueet ovat.
Tokiossa on elänyt jo useampi sukupolvi niin, ettei aitoa luontoyhteyttä välttämättä
enää ole ollut. Enkä nyt puhu hoidetuista puistoympäristöistä, vaan lähes
koskemattomista metsistä. Japanissa mielenterveyden ongelmat ja itsemurhat ovat
iso ongelma (Japanissa on maailman kahdeksanneksi korkein itsemurahaluku(2006).
Ykkösenä on Liettua(2008)). Japanin Aokigaharan itsemurhametsä on
maailmanlaajuistesti kuuluisa.
Lehtimetsävyöhyke on ollut otollista maanviljelylle
ilmastonsa ja maaperänsä takia, joten alueet ovat olleet tiheästi asuttuja jo
pitkän aikaa. Juuri tämän vuoksi varsinaisia luonnonmetsiä ei juurikaan ole. Metsät ovat olleet metsänhoidon piirissä jo
pitkään ja ne ovat käytännössä puupeltoja. Vaikka Japanin pinta-alasta on
metsää 61,8%, pitää katsoa metsää kokonaisuutena, ei vain puuston määrää. Suuret
alueet ovat raivattu pelloiksi, laitumiksi ja asuinalueiksi pysyvästi. Japanissa
on puupulan vuoksi istutettu paljon metsää 50 vuotta sitten. Näistä istutusmetsistä on kuitenkin seurannut
seuraavanlaisia ongelmia; http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/kestava_kehitys/2015-06-12/Yll%C3%A4tt%C3%A4v%C3%A4-ymp%C3%A4rist%C3%B6haitta-Japanissa-30--metsist%C3%A4-h%C3%A4irik%C3%B6i-luontoa-3323624.html.
Japani on kaikin puolin hyvin erilainen maa Suomeen
verrattuna historialtaan, sekä kulttuuriltaan että maantieteellisiltä-, ja
luonnonoloiltaan. En ole koskaan käynyt Japanissa, joten täytyi itselleen ihan
hahmottaa maan moninaisuutta. Japaniin kuuluu neljä pääsaarta, joista Hoshu on
saarista suurin. Saarella asuu noin 80% koko maan asukkaista. Alue on tärkeä
Japanin maataloudelle ja teollisuudelle. Tällä alueella sijaitsee myös Tokio.
Hokkaido on saarista toiseksi suurin. Saaren koosta huolimatta, saarella asuu
vain 5% Japanin asukkaista. Suurin osa saaren pinta-alasta on metsän peittämää
vuoristoa. Alue on siis täysin erilainen verrattuna Hokkaidoon. Kyushu on
toiseksi pienin pääsaarista ja sillä asuu 12% japanilaisista. Saaressa on
suuria teollisuuskaupunkeja. Shikoku on pääsaarista pienin. Siellä’ asuu vain
noin 3% Japanin asukkaista. Suurin osa saaren pinta-alasta on vuoristoa.
Vaikka olemme monella tavalla erilaisia Japaniin ja
japanilaisiin verrattuna. Olemme silti kaikki ihmisiä. Ja ihminen on hyvin
tiivisti osa luontoa. Ihminen on ollut nykytietämyksen ja uusimpien tutkimusten
mukaan nykyihminen noin 300 000 vuotta. Maata taas on alettu viljellä
vaiheittain noin 9000 eaa. Teollistuneessa yhteiskunnassa ihminen on elänyt
vasta 200-300 vuotta. Tätä historiaa katsottaessa tulee ymmärtää se, että emme
ole vielä sopeutuneet nykyisenkaltaiseen suorituskeskeiseen, hektiseen elämään,
joka on täynnä aistiärsykkeitä. Uskallan väittää, että monet ihmisten
mentaaliset- sekä fyysiset terveydelliset ongelmat johtuvat siitä että elämme ”vääränlaista”
elämää suhteessa siihen millainen biologiamme on. Olemme siis käytännössä vielä
”luolaihmisiä”, mutta meillä ei ole enää sellaisen elämän haasteita, varsinkaan
suurissa kaupungeissa. Kaipaamme juuria, kaipaamme maata, koska maa on meissä.
hanketyöntekijä Nora Albrecht