Suomalainen voi elää elämäänsä vallan mainiosti ilman
minkäänlaista kosketusta metsään. Siitäkin huolimatta, että metsäluonto on suhteellisen
lähellä suurempiakin kaupunkeja. Tämä on jollain tapaa hyvin huolestuttavaa.
Miten voi kunnioittaa tai olla huolissaan sellaisista asioista, jotka eivät ole
lähellä omaa elämää? Muutos metsä- ja
luontosuhteessa on tapahtunut ihan muutamassa sukupolvessa. Erkaantumista on
tapahtunut kahdella tavalla, joko halutaan inhimillistää luonto ja haluttaisiin
suojella hyttysetkin. Toisaalta on myös hälläväliä asenne, ja ihmiset, joita ei
pätkääkään kiinnosta miten luonto voi. Tästä huolimatta on tapahtunut myös
jonkinlaista uutta heräämistä suomalaiseen mytologiaan ja luonnonuskoon, johon
metsä vahvasti liittyy. Suomalaista muinaisuskoa käsitellään esimerkiksi
dokumenttielokuva Ukonvaajassa http://www.helomedia.fi/ukonvaaja/
tai Ylellä esitettävässä sarjassa urbaaneista
luontoretkeilijöistä. Metsien kätkemä http://areena.yle.fi/1-2883126
 |
| Kantokääpä, joka pölläytteli itiöpilviä. Kuva Nora Albrecht |
 |
| Pieni lippaluola. Kuva Nora Albrecht |
Huolestuttavaa on myös se, miten moni ihminen jollain tapaa
pelkää metsää ja sen eläimiä. Ihminen pelkää sitä, mitä ei tunne tai hallitse. Henkilökohtaisesti
metsä on lapsesta asti ollut rauhoittumisen ja seikkailun paikka. Ei voi
kuitenkaan olettaa, että kaikki vanhemmat veisivät lapsiaan metsään, ja
opettaisivat asioita metsäluonnosta. Miten siis tulevien sukupolvien metsäsuhde
kehittyy? Onneksi varhaiskasvatuksen ja koulun opetusohjelmiin kuuluu metsässä
ja luonnossa retkeilyä.
 |
| Tyttären kanssa metsäretkellä. Kuva Nora Albrecht |
Metsäterapiaa…
Metsän ja luonnon vaikutusta terveyteen on tutkittu jonkin
verran. On todettu, että metsässä kulkeminen auttaa masennukseen ja stressiin.
Metsällä on siis ihmiseen hyvin rauhoittava vaikutus. Japanissa tämä asia on
tunnustettu jo hyvin pitkään, ehkä Suomessakin, mutta täällä se on ollut
itsestäänselvyys, kun taas Japanissa siitä on tullut muoti-ilmiö. Asia saattaa
liittyä siihen, että Japani on äärimmäisyyksien maa. Siellä on äärimmäisen
hieno ja monimuotoinen luonto, mutta myös äärimmäisiä ympäristöongelmia. Metsän
kunnioitus on niin suuri, että japanilaisia turisteja matkustaa Suomeen
hakemaan metsäterapiaa. Esim. http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-2000001056394.html
 |
| Seiskarinkoirani Nero karpalosuolla viime syksynä. Kuva Nora Albrecht |
Tuhlailua…
Huomasin tuossa eräs päivä, tyttäreni kaverin lahjaa
paketoidessani miettiväni, mikä määrä puuta, energiaa ja kemikaaleja on käytetty
sen lahjapaperin valmistamiseen. Sitten se kääräistään lahjan päälle, se on
hetken siinä, revitään pois ja laitetaan roskiin, vaikka toiset onneksi
kierrättävät lahjapapereita. Toinen asia on ilmaisjakelu. Se on aivan sama,
onko postilaatikossa ”ei ilmaisjakelua” -lappu, se sama määrä materiaalia
tuotetaan joka tapauksessa. Ihminen tuhlaa metsää asioihin, joita ei ihan
oikeasti edes tarvittaisi. Ja tämähän ei rajoitu pelkästään metsään, vaan
moneen muuhunkin asiaan, kuten pakkausmuoveihin. Kuinka moni pysähtyy omassa
elämässään miettimään näitä asioita?
Entä, millainen suhde sellaisella metsänomistajalla on
metsäänsä, joka ei välttämättä koskaan ole käynyt palstallaan, ja ulkoistaa
metsän hoidon? Kuinka moni metsänomistaja miettii, mihin oman metsänsä puita
käytetään? Mikä on tuotettujen hyödykkeiden elinkaari ja kestävyystase? Mitä
muita arvoja metsästä voi löytyä, kuin vain tukkipuuta?
hanketyöntekijä Nora Albrecht
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti