tiistai 3. lokakuuta 2017

Metsän ja luonnon hyvinvointivaikutuksista

Viime viikolla olin yhdessä metsäseminaarissa Kankaanpäässä. Tilaisuuden järjestivät Suomen metsäkeskuksen Lounais-Suomen metsäekosysteemipalvelut -hanke, Satakunnan ammattikorkeakoulun Green Care tiedonvälityshanke sekä Metsänhoitoyhdistys Karhu. Tilaisuudessa luennoitsijoina toimivat alustajan, Tapio Nummen lisäksi Minna Uusiniitty-Kivimäki -Green Care- toiminta, Eira-Maija Savonen -metsän hyvinvointivaikutukset, Terttu Hermanson -hyvinvointia Geoparkista, Sirkka Riitahuhta -Kurkikorpi, Metsänhoitoyhdistysten roolista Jouni Peltoniemi (Mhy Karhu), Sanna Herttua -Metsien terveysvaikutukset, esimerkkinä havupuu-uutejuoma.

Metsän hyvinvointi- ja terveysvaikutukset ovat jo tovin olleet esillä, ja monille ihan itsestään selvä asia ilman sen suurempia tutkimuksia, koska moni kokee asian ihan henkilökohtaisesti. Peilaan tekstissäni Eira-Maija Savosen esitelmää omiin kokemuksiini ja pohdintoihini. FM Eira-Maija Savonen on Metlan entinen, jo eläkkeelle jäänyt, tutkija, jonka asiantuntemus on keskittynyt metsäpuiden siemenhuoltoon, siemenviljelysten geneettiseen toimivuuteen, simenviljelyssiemenen laatuun ja fysiologiaan sekä siemenet bioindikaattoreina. Esitelmässään hän keskittyi siihen, millaisia fysiologisia vaikutuksia metsällä on ihmiseen, esimerkkinä Japanissa tehdyt tutkimukset. Japanissa metsän terveysvaikutukset ovat tunnettu jo pitkään ja siellä onkin käytössä ”Forest Bathing” niminen hoitomuoto. Esim. https://link.springer.com/article/10.1007/s12199-009-0086-9 ja https://yle.fi/uutiset/3-8157947 . Aihe jäi jostain syystä pyörimään mieleeni ja tässä kirjoituksessa aion hieman koota ajatuksiani.  

Monissa tutkimuksissa metsässä liikkumisen on todettu laskevan verenpainetta https://yle.fi/uutiset/3-9548399 ja http://www.metla.fi/metla/esitteet/hanke-esitteet/forhealth-suomi.pdf . Erityisesti miljoonakaupungeissa eläville ihmisille luontokokemukset ovat merkittävässä osassa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jos vaikka ajatellaan Suur-Tokiota, jonka koko alueen asukasluku on 36 094 000(2010). Alueen pinta-ala on 13 500 km²(vertaa Suomen pinta-ala 338 424 km² ja Japanin kokonaispinta-ala 377 962 km²), joten se on myös pinta-alaltaan yksi maailman suurimmista kaupunkialueista. Tämän kaupunkialueen asukkailla ei ole ihan samanlaista pääsyä luontoon ja metsään, kuten meillä suomalaisilla. Oikeastaan on vaikeaa edes käsittää kaupungin laajuutta ja sitä millaiset kaupungin lähialueet ovat. Tokiossa on elänyt jo useampi sukupolvi niin, ettei aitoa luontoyhteyttä välttämättä enää ole ollut. Enkä nyt puhu hoidetuista puistoympäristöistä, vaan lähes koskemattomista metsistä. Japanissa mielenterveyden ongelmat ja itsemurhat ovat iso ongelma (Japanissa on maailman kahdeksanneksi korkein itsemurahaluku(2006). Ykkösenä on Liettua(2008)). Japanin Aokigaharan itsemurhametsä on maailmanlaajuistesti kuuluisa.

Lehtimetsävyöhyke on ollut otollista maanviljelylle ilmastonsa ja maaperänsä takia, joten alueet ovat olleet tiheästi asuttuja jo pitkän aikaa. Juuri tämän vuoksi varsinaisia luonnonmetsiä ei juurikaan ole.  Metsät ovat olleet metsänhoidon piirissä jo pitkään ja ne ovat käytännössä puupeltoja. Vaikka Japanin pinta-alasta on metsää 61,8%, pitää katsoa metsää kokonaisuutena, ei vain puuston määrää. Suuret alueet ovat raivattu pelloiksi, laitumiksi ja asuinalueiksi pysyvästi. Japanissa on puupulan vuoksi istutettu paljon metsää 50 vuotta sitten.  Näistä istutusmetsistä on kuitenkin seurannut seuraavanlaisia ongelmia; http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/kestava_kehitys/2015-06-12/Yll%C3%A4tt%C3%A4v%C3%A4-ymp%C3%A4rist%C3%B6haitta-Japanissa-30--metsist%C3%A4-h%C3%A4irik%C3%B6i-luontoa-3323624.html.

Japani on kaikin puolin hyvin erilainen maa Suomeen verrattuna historialtaan, sekä kulttuuriltaan että maantieteellisiltä-, ja luonnonoloiltaan. En ole koskaan käynyt Japanissa, joten täytyi itselleen ihan hahmottaa maan moninaisuutta. Japaniin kuuluu neljä pääsaarta, joista Hoshu on saarista suurin. Saarella asuu noin 80% koko maan asukkaista. Alue on tärkeä Japanin maataloudelle ja teollisuudelle. Tällä alueella sijaitsee myös Tokio. Hokkaido on saarista toiseksi suurin. Saaren koosta huolimatta, saarella asuu vain 5% Japanin asukkaista. Suurin osa saaren pinta-alasta on metsän peittämää vuoristoa. Alue on siis täysin erilainen verrattuna Hokkaidoon. Kyushu on toiseksi pienin pääsaarista ja sillä asuu 12% japanilaisista. Saaressa on suuria teollisuuskaupunkeja. Shikoku on pääsaarista pienin. Siellä’ asuu vain noin 3% Japanin asukkaista. Suurin osa saaren pinta-alasta on vuoristoa.

Vaikka olemme monella tavalla erilaisia Japaniin ja japanilaisiin verrattuna. Olemme silti kaikki ihmisiä. Ja ihminen on hyvin tiivisti osa luontoa. Ihminen on ollut nykytietämyksen ja uusimpien tutkimusten mukaan nykyihminen noin 300 000 vuotta. Maata taas on alettu viljellä vaiheittain noin 9000 eaa. Teollistuneessa yhteiskunnassa ihminen on elänyt vasta 200-300 vuotta. Tätä historiaa katsottaessa tulee ymmärtää se, että emme ole vielä sopeutuneet nykyisenkaltaiseen suorituskeskeiseen, hektiseen elämään, joka on täynnä aistiärsykkeitä. Uskallan väittää, että monet ihmisten mentaaliset- sekä fyysiset terveydelliset ongelmat johtuvat siitä että elämme ”vääränlaista” elämää suhteessa siihen millainen biologiamme on. Olemme siis käytännössä vielä ”luolaihmisiä”, mutta meillä ei ole enää sellaisen elämän haasteita, varsinkaan suurissa kaupungeissa. Kaipaamme juuria, kaipaamme maata, koska maa on meissä.

hanketyöntekijä Nora Albrecht

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti