Tein yhdistetyn huvi- ja työmatkan Pohjois-Savoon, ensin Rautavaaralle ja sitten Kiuruvedelle. Ensimmäisiä huomioita oli tietysti maiseman erot Satakuntaan verrattuna. Varsinkin Rautavaaralle mentäessä maisemat muuttuivat kumpuileviksi ja harvaan asutuiksi. Ohi vilahteli metsää, metsää, järvi ja lisää metsää. Lähdin keskiviikkona 12.7. ajelemaan ja ensimmäisen yöni vietin Rautavaarassa Keyritynniemen laavulla todella erämaisissa tunnelmissa.
Vettä oli satanut koko päivän ja sade jatkui vielä yölläkin. Hyttysverkko osottautui korvaamattomaksi, koska hyttysiä ja polttiaisia riitti. Tosin pienet polttiaiset pääsivät verkon raoista sisään unta häiritsemään. Käki kukkui pitkin yötä. Aamulla sade oli lakannut. Aurinko paistoi, korppi raakkui ja järvenselällä ui kuikkapari. Keräsin tavarani ja suuntasin kaupan kautta Rautavaaralla asuvan Parviaisen perheen luo. Rautavaaran keskustassa huomio kiinnittyi ikääntyneisiin ihmisiin, erityisesti vanhoihin miehiin. En nähnyt keskustassa ainuttakaan nuorta henkilöä, lukuunottamatta kaupan henkilökuntaa. Rautavaara onkin Pohjois-Savon köyhimpiä ja ikääntyvimpiä kuntia. Kunnan väestökehitys on ollut poikkeuksellisen laskeva maa- ja metsätalouden työpaikkojen vähenemisen myötä.
Molemmat Juri ja Hanna Parviainen ovat kotoisin Rautavaaralta. Omistamansa tilan maat ovat alunperin olleet Jurin papan, jolle maat on lohkottu sotien jälkeen. Vuonna 2014 Parviaiset lunastivat 35ha maat itselleen ja asuvat tällä hetkellä metsiensä keskellä. Vastaanotto oli savolaiseen tapaan lämmin. Joimme ensin kahvit ja puhelimme vähän taustoista. Tämän jälkeen lähdimme tekemään kierrosta maastossa. Parviaislla on ajatuksena toteuttaa jatkuvaa kasvatusta, eli heidän metsissään ei tultaisi tekemään enää päätehakkuita vaan vain poimintahakkuita, joissa valikoidaan kaadettavat puut.
Yhden pienen, vajaan hehtaarin alan he ovat hakanneet mäntykankaalta. Osa metsistä on vielä melko nuorta taimikkoa, mutta paikoin, varsinkin Keyritynjoen varrella on lähes koskematonta lehtometsää. Jurin isä on joskus -80 luvulla traktorilla hakenut muutamia puita, mutta nekin jäljet ovat jo lähes kadonneet. Lampaita on Jurin papan aikana laiduntanut jokirannoilla ja niemissä, näistä ajoista jäljellä oli muutamia lähes maatuneita aidanseipäitä. Muutamissa kohdissa kosteikoita oli joskus yritetty ojittaa ilmeisesti ihan lapiolla, mutta vanhat kaivannot olivat lähes umpeen kasvaneita. Rantalehdoille on haettu METSO -suojelua, mutta ne ovat olleet liian pienialaisia. Alueet saavat kuitenkin olla sellaisenaan ja omaehtoisesti suojeltuina. Keyritynjoen rantalehdot jatkuivat vielä rajanaapurin, Tornatorin puolella. Jurilla ja Hannalla onkin haaveissa ostaa jatkossakin lisää metsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti