Kutsu Kodisjoelle

Petäjien lumo

Ajelin kauniina toukokuun päivänä Euran Kiukaisiin ja Haukioja tilalle. Aikoinaan pariskunta ajatteli, ettei heillä ikinä olisi mahdollisuus tilaa ostaa. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja toisin kävi. Kati ja Markku Haukioja ovat asuttaneet nyt yksitoista vuotta Markun sukutilaa Harolan kylässä. Tilalla on kaunis 1790-luvulla rakennettu päärakennus ja upea kivinavetta, sekä lukuisia muita rakennuksia, ympärillä Köyliönjoen rantaan rajoittuvat pellot ja mäntykankaat. Massiivinen navetta on aikanaan ollut neljänkymmenen lypsävän lehmän koti. Tänä päivänä navetassa asustelee lampaita. Lampaat toimittavat hyvin maisemanhoidollista virkaa pitäen pellon ja Köyliönjoen välisen 20 - 30m levän suojavyöhykkeen siistinä ja samalla tuovat lihaa pöytään. Onpa tilalla ollut viime kesänä kolme sikaakin.

1790-luvulla rakennettu päärakennus.

Tilan historia menee ainakin 1600-luvulle asti, luultavasti paljon pidemmälle. Mailta on löytynyt kivikirveitäkin, enkä ihmettele kun tilan sijainti on niin otollinen; aurinkoinen lämmin rinne, ja Köyliönjoki(tuhansia vuosia sitten merenlahti) heti peltojen/rinteen kupeessa.

Markku ja Kati ovat yrittäjähenkinen pariskunta, jolla on monta rautaa tulessa aina mansikan taimiviljelystä rahkasammalen käyttöön kasvualustana. Heidän elämäntavassaan näkyy hyvin sekä historian ja menneiden sukupolvien kunnioitus, kuin myös luonnon arvostus. Molemmilla on pitkä historia luontoasioiden parissa virkamiehenä toimiessaan. Linnut harrastuksena ovat Markulle tärkeitä, ja kuten otsikkokin kertoo, mäntymetsät. Tilan 28ha peltojen ja metsien lisäksi Haukiojilla on 80ha lähes kokonaisuudessaan METSOn pysyvässä suojelussa olevaa metsää ja suota Natura alueen kupeessa Parkano-Karvia suunnalla. Erityisesti Markulle Karvian ympäristö laajoine soineen on ollut rakasta retkeilymaastoa pojasta lähtien.

Tällä kertaa kiersimme nopeasti tilan ympärillä olevat metsät, joista osa on ihan talouskäytössä ja osa iäkkäämpää suojeltua männikköä. Lisäksi Haukiojat ovat istuttaneet jonkin verran jalopuita, toiveissa olisi siis pieni jalopuumetsikkö. Markku pitää mäntymetsää erityisen kauniina, ja harmittelee kuusimetsien isoa suojeluosuutta. Markku toivookin, että suo- ja kalliomännikköjen suojeluun kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Harvemmin olen itsekään nähnyt erityisen vanhaa (200-300 vuotiasta) petäjikköä, ellei kansallispuistoja tai kallio/suomänniköitä lasketa.

Haukiojat tietysti toivovat jatkossakin tilalle löytyvän suvusta jatkaja. Harmittelevat elon lyhyyttä, kun olisihan tässä vielä monta asiaa tehtävänä.

hanketyöntekijä Nora Albrecht

.

Metsänomistajien luontoverkoston vuosi 2017

Hankkeemme sai tälle vuodella rahoituksen ja nyt on jälleen aika jatkaa toimintaa. Hanketyöntekijänä jatkaa allekirjoittanut, eli Nora Albrecht.

Tämä vuosi jatkaa samoissa merkeissä mitä viime vuosikin. Pyrimme järjestämään mahdollisimman monipuolisia metsäretkiä ja muita tilaisuuksia teidän, eli verkostolaisten, ehdoilla. Teemme amatööritasoisia kartoituksia ja jaamme vertaistietoa. Ja tietysti pyrimme löytämään lisää sellaisia metsänomistajia verkostoon, jotka suojelevat/hoitavat metsäänsä monimuotoisuutta kunnioittaen.

Toimintatapa

Luontoverkoston toiminta on metsänomistajien keskinäistä ja tasa-arvoista vertaistoimintaa, luottamuksellista ja ilmaista. Omistaja saa metsäänsä koskevia tietoja, mutta päättää painostamatta, miten niitä käyttää.

Tavoitteet vuodelle 2017:

·         Luontoverkostoon liittyy sata uutta metsänomistajaa ja verkostoon ilmoitettujen metsien pinta-ala kasvaa 2000 hehtaarilla. Verkostossa olevia metsänomistajia vuoden lopussa olisi täten 150 – 170 ja metsiä 3000 – 3500 hehtaaria.

·         Luontoarvoraportointien kokonaisala kasvaa 2500 hehtaariin. Luontoverkostohankkeen koko suunnitellussa aikataulussa tämän jälkeen on vielä yksi kesäkausi (v. 2018).

·          Hankkeen vetäjä Koppelo-yhdistys jatkaa Luontoverkoston toimintaa ja metsäretkeilyjä vapaaehtoisvoimin.

·         Tavoitellaan Luontoverkostoon metsänomistajia, joiden metsän naapurissa on pysyvästi suojeltavaksi perustettu kansallispuisto, suuri luonnonsuojelualue tms.

·         Tutkitaan, millaisia positiivisen yhteistyön mahdollisuuksia yksityisen metsätalouden harjoittajan ja suojelualueen hallinnoijan välillä on – ja myös, mitä riskejä ja epävarmuuksia lähinaapuruudesta koetaan.

Raportointijärjestelmän kehittäminen

Keskeinen työkalu talousmetsän luontoarvojen kirjaamiseen on metsään.fi -verkkopalvelu, jonka aineisto muodostuu vuosikymmenet virkatyönä kerätystä maastotiedosta ja uudemmasta laserkeilaukseen ja tietokoneanalyysiin perustuvasta kaukokartoitusdatasta. Hakkuista ja kemeratöistä saatava metsävaratieto päivittyy palveluun. Vasta löydetyt arvokkaat luontokohteet kirjataan, jos metsänomistaja niistä raportoi.

Ensimmäisen Luontoverkostohankkeen toimintavuoden aineisto muodostaa pohjan, jolta talousmetsien luontoarvoista ja niiden muutoksista raportoimista voi alkaa kehittää. Työ aloitetaan tulevana hankevuonna sekä metsänomistajien että heidän kumppaninaan toimivan viranomaisorganisaation kanssa.

Metsäteollisuusyhteistyö

Suunnittelu, ennakkovalmistelu, luontoarvojen ennakkoselvitys ja huomioiminen itse töissä voivat huonosti suunniteltuna merkitä kustannuslisiä ja kitkaa asiakassuhteissa, parhaimmillaan tulla osaksi hyvää metsäbrändiä. Metsäyhtiöt haluavat näyttää vastuullisuuttaan ja kehittävät siksi yhteistyötä luontovastuullisten metsänomistajien kanssa. Hanke avaa keskusteluyhteyden metsäyhtiöiden kanssa selvittääkseen, millaisia mahdollisuuksia töiden suunnittelussa ja toteutuksessa on luontoarvojen huomiointiin ja luontoarvotiedon päivittämiseen metsään.fi -sivuille.

Metsäni sata merkityksellistä lajia – itsenäisyytemme juhlavuoden viettoa

Järjestetään verkkokysely, johon metsänomistajat voivat vastata ja listata ne metsästään havaitsemansa sata eliölajia, joita hän pitää elinkeinonharjoituksensa, luonnon monimuotoisuuden, perinteen tms. syyn vuoksi merkityksellisinä.

Metsän luontoarvojen säilyminen omistuksen muuttuessa

Hanke on tavoittanut metsänomistajia, jotka ovat siirtäneet tai lähivuosina aikovat siirtää metsänsä omistuksen ja hallinnan perilliselleen tai perillisilleen. Osallistutaan prosessiin omistajien luvalla, kuullaan eri osapuolten näkemykset metsän luontoarvoista ja selvitetään, millaiset velvoitteet, mahdollisuudet ja asenteet uudella omistajalla on niiden säilyttämiseen.

Hankkeen julkaisun valmistelun aloitus

Päätetään hankkeen tulosten julkaisemisen tavasta. Löydetään kirjoittajat ja kuvittajat ja määritellään avustajien ja vastuuhenkilöiden aikataulut niin, että julkaisun sisältö ja toimitus saadaan loppumetreille v. 2018.

Viestintä

Blogin ylläpito jatkuu, blogisteja tavoitellaan lisää.  Keskustelu sähköisissä verkoissa ja kentällä jatkuu avoimena, kiivaana ja hyväntahtoisena. Valmistetaan ja tarjotaan artikkeleita ammattilehtiin. Hankkeen yleisöretkille kutsutaan yleis- ja ammattimedian edustajia.

Hanketyöntekijä Nora Albrecht

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille toiminnassa mukana olleille!

Hankeseminaarin esitykset

Hanketyöntekijä Nora Albrecht
https://www.dropbox.com/s/hj795mcexbhamaj/Mets%C3%A4nomistajien%20luontoverkosto%20hankeseminaari%2023.11.2016.pdf?dl=0

Riikka Paloniemi Suomen ympäristökeskus https://www.dropbox.com/s/89fcwdcwbsqv3cg/Mets%C3%A4talous%20ja%20metsien%20suojelu%20maisematasolla.pdf?dl=0

Markus Nissisen MTK https://www.dropbox.com/s/h14g3ly106ot0za/Mets%C3%A4talouden%20kest%C3%A4vyys%20ja%20lis%C3%A4%C3%A4ntyv%C3%A4%20puun%20k%C3%A4ytt%C3%B6.pdf?dl=0

Jarmo Uimosen Metsäkeskus https://www.dropbox.com/s/hj795mcexbhamaj/Mets%C3%A4nomistajien%20luontoverkosto%20hankeseminaari%2023.11.2016.pdf?dl=0

-hanketyöntekijä Nora Albrecht

Haapoja ja hakamaata. Kulttuuriympäristöä, kosteikko ja monimuotoisuutta Pohjois-Savossa

Ari Kumpulainen omistaa metsää Pohjois-Savossa Kiuruvedellä. Alun perin Arin isovanhemmat ovat perustaneet niin sanotun asutustilan, jonka asuinrakennus valmistui 31.11.1957. Kumpulaisen vanhemmat ostivat tilan isovanhemmilta vuonna 1963 ja Ari syntyi tilalla vuonna 1965. Tilalla harjoitettiin maataloutta vuoteen 1995 asti, kunnes vanhemmat muuttivat kaupunkiin 1998. Tila oli autiona vuoteen 2010 asti, jolloin Ari osti sen perikunnalta. Omistukseen kuuluu neljä eri metsäpalstaa, joista on alueita tullut METSOn pysyvään suojeluun vuonna 2013.

Yhteydenpitoa ei METSOn suunnasta ole ollut sen jälkeen. Ari olisi halunnut tukkia vanhoja ojia mutta ei ole saanut asian tiimoilta vastausta. Hän on kuitenkin ollut sopimukseen ja maksettuun korvaukseen tyytyväinen. Yhteensä metsäomaisuus on 65ha, josta 22ha on suojeltu. Arille on selvästi hyvin tärkeää metsän monimuotoisuus, kuin myös metsässä toimiminen luonnonilmiöitä havainnoiden. Voisi siis sanoa, että Arilla on metsä jäänyt veriin.

METSO –suojelussa on kaksi aluetta, joista varsinaisella kotipalstalla on monimuotoisempia alueita, kuin toisella aikoinaan ojitetulla korvella. Tässä postauksessa esittelenkin vain tämän kotipalstan suojellun alueen.

Suojellut alueet ovat laaja-alaisia entisiä hakamaita/metsälaitumia, jotka ovat palautumassa lehdoiksi ja osin lehtomaiseksi kankaaksi. Nämä alueet ovat suurelta osin melko lehtipuustoisia ja niillä on paikoin vanhoja ja järeitäkin edellisen puusukupolven säästöpuuhaapoja ja raitoja. Alueella esiintyy runsaana valtakunnallisesti silmälläpidettävä samettikesijäkälä ja maanomistajan oman havainnon mukaan liito-orava. Kohteessa on paikoin runsaasti metsävirnaa, joka indikoi alueen rehevyyttä ja on lajille melko pohjoinen esiintymä. Alueesta n. 60 % täyttää METSO-ohjelman I- tai II-luokan valintakriteerit. Alueen karttalinkki: http://www.paikkatietoikkuna.fi/web/fi/kartta?zoomLevel=11&coord=482718.818_7074721.111&mapLayers=base_35+100+default,base_2+100+default,90+100+default,24+0+defaul&showMarker=true

Sikapuron kosteikko

Samaiselle kotitilan palstalle on perustettu hyvin suunniteltu kosteikkoalue. Sikapuron kosteikko on mallikosteikko, josta lisätietoja löytyy http://kosteikko.fi/mallikosteikot/pohjois-savo/sikapuro/ ja Facebook –ryhmä https://www.facebook.com/groups/1474708422766884/

Kosteikon tavoitteena on lisätä vesilintujen ja kahlaajien, sekä muun kosteikkoeliöstön elinympäristöä alueella, sekä kerätä yläpuoliselta valuma-alueelta tulevia kiintoaineita ja ravinteita. Lisäksi kosteikko lisää merkittävästi alueen virkistyskäyttöä ja monimuotoistaa maisemaa. Alueen karttalinkki: http://www.paikkatietoikkuna.fi/web/fi/kartta?zoomLevel=11&coord=482765.318_7075056.111&mapLayers=base_35+100+default,base_2+100+default,90+100+default,24+0+default&markers=2|5|ffde00|482758.318_7075068.111|Sikapuron%20kosteikko

Lähteenä on käytetty Ari Kumpulaisen kertomaa, Jari Julkusen tekemää METSO-arviota ja Sikapuron kosteikkosuunnitelmaa http://kosteikko.fi/wp-content/uploads/sites/2/2013/06/Sikapuro_kosteikkosuunnitelma.pdf

Hanketyöntekijä Nora Albrecht

Hankeseminaari 23.11.2016