Ajelin kauniina toukokuun päivänä Euran Kiukaisiin ja
Haukioja tilalle. Aikoinaan pariskunta ajatteli, ettei heillä ikinä olisi
mahdollisuus tilaa ostaa. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja toisin kävi. Kati
ja Markku Haukioja ovat asuttaneet nyt yksitoista vuotta Markun sukutilaa
Harolan kylässä. Tilalla on kaunis 1790-luvulla rakennettu päärakennus ja upea
kivinavetta, sekä lukuisia muita rakennuksia, ympärillä Köyliönjoen rantaan
rajoittuvat pellot ja mäntykankaat. Massiivinen navetta on aikanaan ollut
neljänkymmenen lypsävän lehmän koti. Tänä päivänä navetassa asustelee lampaita.
Lampaat toimittavat hyvin maisemanhoidollista virkaa pitäen pellon ja
Köyliönjoen välisen 20 - 30m levän suojavyöhykkeen siistinä
ja samalla tuovat lihaa pöytään. Onpa tilalla ollut viime kesänä kolme
sikaakin.
 |
| 1790-luvulla rakennettu päärakennus. |
Tilan historia menee ainakin 1600-luvulle asti, luultavasti paljon pidemmälle. Mailta on löytynyt kivikirveitäkin, enkä ihmettele kun tilan sijainti on niin otollinen; aurinkoinen lämmin rinne, ja Köyliönjoki(tuhansia vuosia sitten merenlahti) heti peltojen/rinteen kupeessa.
Markku ja Kati ovat yrittäjähenkinen pariskunta, jolla on
monta rautaa tulessa aina mansikan taimiviljelystä rahkasammalen käyttöön
kasvualustana. Heidän elämäntavassaan näkyy hyvin sekä historian ja menneiden
sukupolvien kunnioitus, kuin myös luonnon arvostus. Molemmilla on pitkä historia luontoasioiden parissa virkamiehenä
toimiessaan. Linnut harrastuksena ovat Markulle tärkeitä,
ja kuten otsikkokin kertoo, mäntymetsät. Tilan 28ha peltojen ja metsien lisäksi
Haukiojilla on 80ha lähes kokonaisuudessaan METSOn pysyvässä suojelussa olevaa metsää
ja suota Natura alueen kupeessa Parkano-Karvia suunnalla. Erityisesti Markulle
Karvian ympäristö laajoine soineen on ollut rakasta retkeilymaastoa pojasta
lähtien.
Tällä kertaa kiersimme nopeasti tilan ympärillä olevat
metsät, joista osa on ihan talouskäytössä ja osa iäkkäämpää suojeltua männikköä.
Lisäksi Haukiojat ovat istuttaneet jonkin verran jalopuita, toiveissa olisi
siis pieni jalopuumetsikkö. Markku pitää mäntymetsää erityisen kauniina, ja
harmittelee kuusimetsien isoa suojeluosuutta. Markku toivookin, että suo- ja
kalliomännikköjen suojeluun kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Harvemmin olen
itsekään nähnyt erityisen vanhaa (200-300 vuotiasta) petäjikköä, ellei
kansallispuistoja tai kallio/suomänniköitä lasketa.
Haukiojat tietysti toivovat jatkossakin tilalle löytyvän
suvusta jatkaja. Harmittelevat elon lyhyyttä, kun olisihan tässä vielä monta
asiaa tehtävänä.
hanketyöntekijä Nora Albrecht
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti