keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Metsätavoitteita 1


Suomen Luonnonsuojeluliitto SLL julkaisi metsätavoitteensa (https://www.sll.fi/mita-me-teemme/metsat/tavoitteemme). Hyviä ovat, vaikken kaikista olekaan samaa mieltä. Muutama kommentti:


SLL haluaa suojelualueita lisää, Etelä-Suomeenkin vähintään 17 prosenttia metsäalasta. Heikentyneitä elinympäristöjä pitää ennallistaa ja vähittäin siirtyä jatkuvan kasvatuksen metsänhoitotapaan.  

Tavoitetta ei sovi kertaheitolla tyrmätä. Vastaväittäjän perusteet – teollisuuden puuhuolto, rahan vähyys tai metsänomistajien omistusoikeus – voivat olla esittäjälleen vaikka kuinka sydämenasioita, mutta jos lähtökohdaksi otetaan suomalaisen metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, pitää Luonnonsuojeluliiton puhua juuri siitä. 

Tavoitteiden lausumisen ja niihin pyrkimisen välillä on eroa.  Mistä SLL löytää kumppanit, joiden kanssa valtakunnan asiat saadaan sen haluamalle mallille? Ainakin tavoitteiden laadinnassaan näyttää liitto toimineen varsin suppeassa seurassa, ilman niitä tahoja, joiden työksi päämääriin pääsy kenties tulee.  Jonkun pitää tehdäkin jotain. Toivottavasti varsin pian saamme toimenpideohjelman, jossa kerrotaan kuka tekee, mitä tekee, kuka maksaa kuinkakin paljon, ja kuka pokkaa rahat. 
SLL esittää hakkuiden yhteyteen perittäväksi luonnonsuojelumaksua, jolla aiheutuvaa haittaa luonnolle kompensoidaan, suojelualueita lisäämällä. Menettely on käänteinen METSOn kokeiluvaiheen luonnonarvokaupalle. Siinä metsänomistajaa palkittiin, kun hän antoi metsänsä kehittyä suojelullisesti arvokkaammaksi, taloudellisesta tuotostaan tinkien. Nyt esitetään metsänomistajalle (hän sen puutavaran hinnassa kuitenkin huomaa) maksua metsän luontoarvon heikentämisestä.  Pedagoginen ongelma: Pääseekö tulokseen paremmin kannustamalla kuin rankaisemalla?

Yleisen edun tarvitseman rahan perimiseen on jo olemassa verotus. Sen lisäksi metsänomistajan sopii tukea hakkuittensa yhteydessä vaikkapa Luonnonperintösäätiötä. Odotan, että puunostajan sopimuslomakkeeseen tulee sitä tarkoittava rasti.

Liiton tavoin pidän tökerönä, että julkisin varoin metsänomistajille tarjotaan vain jaksollista kasvatusta markkinoivia kuviokarttoja, hoito-ohjeita ja tukirahaa. Liiton näkemys siitä, että puuntuotantoelinkeinon tukemisen sijaan pitää tukea yleistä etua, mm. maisema-, virkistys- ja luontoarvojen säilymistä, on oikea. Väitän kylläkin, että luontoarvot saadaan parhaiten säilymään kertomalla omistajalle luontoarvoista ja luottamalla hänen vastuuntuntoonsa. Joku luontokohde kärsii, mutta löytyy yhtä lailla metsänomistajia, jotka ilomielin suojelevat metsänsä luontoarvoja lakikirjan ja metsäpoliisin määräyksiä laajemminkin. Aivan keskeinen vastuu asiassa on metsäpalveluiden toimittajilla.

Olen jossain määrin myönteinen jatkuvan kasvatuksen metsänhoidolle, mutta ihan kaikkea siitä ei vielä ole nähty. Avohakkuualueiden tilalle voi tulla koko metsätilan harsinta viidentoista vuoden välein isoin mahdollinen hakkuukone aina kookkainta puustoa päin ohjaten. 
Tällä hetkellä näyttäisi talousmetsien luonto säilyvän parhaiten alhaisten puutavaranhintojen ja pienten omistusyksiköiden ansiosta. Parinkymmenen hehtaarin metsälöstä tykätään paljon enemmän sillään kuin tehotuotannon mylläämänä. Perheen tulot on joka tapauksessa hankittava muualta. Toivon Luonnonsuojeluliitolta tukea sellaisia veromääräyksiä tms. vastaan, joilla virallisen metsänomistamisen kaidalta tieltä poikenneet pannaan metsineen valtion suunnitelmatalouden määrittämään järjestykseen. 

Raimo Hakila


kuva Nora Albrecht

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti