Sanonta osoittautui oikeaksi hyvin konkreettisesti, kun minulle esiteltiin taannoin erään kylän suurin mänty. Minä tietysti heti
innoissani äimistelin puun kokoa, kilpikaarnaa, tikan koloja, latvan
käkkyräistä latvaa ja palokoroja. Siinä vasta jälkeenpäin oli puhetta, miten
ihmiset eivät huomaa sitä ympäristöä puun ympärillä. On ojitusta, hakkuuaukkoa
ja revittyä, riivittyä maata. Näin kävi siis minullekin, olin niin puun
lumoissa, että unohdin katsoa ympärilleni.
On tietysti hieno asia, että metsänomistaja on jättänyt puun
pystyyn ja laittanut opastustaulunkin puulle. Mutta että tämä puuvanhus seisoo
yksinäisenä revityn maan keskellä, se on surullista, eikä tunnu oikealta.
Vanhoja puita on tietysti pidetty pyhinä, ja niitä on sitten säilytetty
pihapiirissä tilan suojelijana, vaikka muu ympäristö ympärillä muuttuisikin. Samanlainen
mänty seisoo myös isäni metsässä.
Toinen esimerkki yksinäisestä puuvanhuksesta on Paavolan
Tammi Lohjalla. Valtava tammi seisoo
yksin keskellä kuusipeltoa, siis ihan rehellistä, siisteihin riveihin
istutettua kuusimerta. Metsien kätkemä –sarjan
yhdessä jaksossa käytiin Paavolan tammella, mutta kyseisessä jaksossa ei
tietenkään huomioitu muuta ympäristöä. Vaikka sarja onkin ihan viihteellinen,
se jää silti kovin pintapuoliseksi ja romanttiseksi. Kyseinen jakso on
katsottavissa linkin takana. http://areena.yle.fi/1-2883127
Ihmisellä on muutenkin tapana kiinnittää huomionsa vain
tiettyihin asioihin tai ennalta osoitettuihin yksityiskohtiin. Tätähän
käytetään onnistuneesti hyödyksi markkinoinnissa ja nyt kun puhutaan metsästä,
niin myös metsänhoitoon liittyvien julkaisujen mainonnassa. Kansikuvassa
saattaa keikistellä nätti tyttö keskellä romanttista suomalaista koivikkoa,
mitä tällainen mainonta kertoo metsänhoidosta? Ei yhtään mitään.
Mikä siis on kirjoitukseni pointti? Se on ehkä se, että
yksittäiset museaaliset luonnonmuistomerkit tai pienet suojellut metsälaikut
eivät riitä pitämään yllä monimuotoista metsää tai pysäyttämään sukupuuttoaaltoa. Me tiedämme vielä kovin vähän
puiden sielunelämästä, vaikka todennäköisesti sellainen on. Meidän ymmärrys ei vain vielä riitä sen asian
käsittämiseen.
hanketyöntekijä Nora Albrecht
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti