maanantai 8. lokakuuta 2018

Retkikohde: Kivikkokumpu 3.10.


Kahvila Onnenkoskelta lähdettiin 19 henkilön voimin tutustumaan Raimo Hakilan metsäalueeseen Kivikkokumpuun.

Hakila päätyi tämän metsän omistajaksi noin 10 v sitten kun se ei ollut kelvannut kenellekään muulle. Nykyään hän nimittää sitä ”puuhapalstaksi”. 90-luvulla metsää on istutettu, kylvetty ja yritetty luontaista uudistamista.  30 vuoteen metsälle ei ole tehty juurikaan mitään.  Luontaisesti on kasvanut lähinnä kuusta ja haapaa.

Metsän tulevia toimenpiteitä ei luultavasti ole metsähakkuu, vaan metsästä yritetään löytää luontoarvoja muilla hoitotoimenpiteillä. Metsässä on tehty ojituksia lehto/ruohokorvissa jolloin sitä ei enää hyväksytä metsälakikohteeksi. Hakila ei ole myöskään teettämässä kunnostusojitusta, koska metsässä on aikoinaan mennyt luonnonmukainen puro. Kaivetussa ojassa on myös luontoarvoja.
Palstalle hakkuun yhteydessä jätetyt kaulatut haavat ovat kaatuneet ja lahoavat maapuina. Uutta lahopuuta tulee vähitellen tikkojen ja koppiaisten iloksi.

Naapuritonttien puolelle on tulossa tuulimyllyjä.  Alueelle on tehtykin kattavat luontoselvitykset. Metsistä löytyi mm. liito-oravia. Hakila pohtiikin, onko liito-oravan suojelusta tullut väline, jolla ajetaan aivan muuta kuin liito-oravan parasta. 

Raimo Hakila vie retkiryhmää metsäpalstallaan ja kertoo sen luontoarvoista.

Metsäomistajien luontoverkosto
Näitä metsänomistajille tarkoitettuja retkiä on järjestetty jo kahden vuoden aikana usean eri metsänomistajien metsiin. Metsänomistajien Luontoverkosto -hankkeen tarkoituksena on ollut tutustua metsien muihin luonto arvoihin, kerätä verkostoa sekä antaa neuvontaa liittyen luontoarvoihin ja metsäkartoitukseen. Luontotieto luovutetaan vain metsänomistajalle päätöksenteon avuksi ilman, että on tarvetta tai velvoitetta suojelulliseen tai mihinkään muuhunkaan suuntaan.  Toivommekin, että kaikki metsien luontoarvoista kiinnostuneet metsänomistajat ottaisivat yhteyttä. Myös ne, jotka eivät omista metsää mutta ovat metsien luontoarvoista kiinnostuneet. Mälkki kutsuu myös kaikki seuraavalle retkelle Rauno Nummisen metsään Luvialle 8.11.

Jaana Mälkki oli hoitamassa retkijärjestelyitä.

Metsäkeskuksen Tapio Nummen mielestä tärkeää on, että luontoarvoja turvataan suojelualueilla ja myös talousmetsissä, sillä vain 5% Suomen metsistä on suojeltuja ja 95 % on suojelemattomia. Nummi on kiitollinen, että on metsänomistajia, jotka ovat jo kiinnostuneita luontoarvoista. Näissä asioissa on edistytty.  On myös koulutettu metsäammattilaisia opastamaan ja edistämään monimuotoista metsänhoitoa. Tärkeämpänä toimenpiteenä Nummi pitää lahopuun määrän lisäämistä.

Tapio Nummi vasemmalla tutkii puiden kuntoa.
Metsän luontoarvojen seurantaa
Retkellä mukana ollut Siikaisten kunnanjohtaja Viveka Lanne kertoi lähteneensä retkellä tutustumaan metsien luontoarvoihin koska on hyvä tietää muunkinlaisia luontoarvoja kuin taloushakkuut ja Siikainen menee asioihin luonto edellä. Siikainen on teettänyt tuoreen metsäsuunnitelman kunnan metsiin ja niiden perusteella tehdään hoitosuunnitelmia. Hanke on toiminut suunnitelmassa luontotietotukena.

Siikaisten kunnanjohtaja Viveka Lanne tutustumassa metsänluontoarvoihin.
Miten hyödyntää luontoarvoja
Metsänomistaja Tuomo Kauppi on kiinnostunut metsänluonnonarvoista. Heidän metsässään on kaunis luonnontilainen puro, joka on metsälaki kohde. Sinne he ovat rakentaneet laavun, jossa on jo ollut matkailutoimintaa.  Mutta lisääkin matkailijoita mahtuisi. Matkailun markkinointiin ja tuotteistamiseen he kaipaisivatkin apua. ”Olisi hienoa, jos muutkin metsänomistajat rohkaistuisivat kokeilemaan muiden luontoarvojen tukemista. Tähän kaivataan opastusta ja kurssitusta, jotta metsänomistajat tunnistaisivat indikaattorilajit eli ne lajit kasveista, käävistä, linnuista, sammalista metsissään, jotka kertovat metsälakikohteista ja tärkeistä metsistä.” kertoo Kauppi. Hän on myös sitä mieltä, että jokaisessa kylässä tulisi olla kohde missä voisi tutustua luontoarvoihin ja niiden lajeihin.

Tuomo Kauppi, ( 3.oikealta) metsänomistaja tutustumassa Hakilan metsään.

Metsänomistajien luontoverkosto hanke- Koppelo ry
Liity facebook ryhmään: Metsänomistajien luontoverkosto
Ilmoittaudu mukaan metsänomistajien verkostoon: Jaana Mälkki, info@wildnordicnature.com
Tervetuloa seuraavalle metsäretkelle 8.11. Luvialle

tiistai 2. lokakuuta 2018

Monikäyttöinen metsä



Kun median verkkosivut kertoivat Ulvilan Massille perustettavasta luonnonsuojelualueesta, sai uutinen peräänsä kiittäviä kommentteja. Alue on monelle tuttu. Luonnonsuojelualuetta kiertää valaistu pururata, sen vieressä ovat kesäteatterin rakenteet ja Ulvilan Uran liikuntapaikat. Vainio-Mattilan yhteismetsän Massin palsta on jo pitkään ollut virkistyskäytössä. Nyt osa siitä on luonnonsuojelualueena ja ulkoilijoiden, marjastajien, sienestäjien ja luonnonystävien käytettävissä kuten ennenkin.

Kommenttien joukkoon mahtui muutakin. Asiallisemmasta päästä oli toteamus, että nyt suojellun metsän puut olisivat voineet tuottaa vienti- ja verotuloja suomalaisille. Siis hyvinvointia.
Metsänomistajien luontoverkosto retkeili Massin uudella luonnonsuojelualueella, joka on osa Vainio-Mattilan yhteismetsää. Ulvilan Marttojen Raija ja Oili olivat järjestäneet alkukahvit ja pullat. Parinkymmenen joukko suuntasi pururadalle, ohitti pari myöhäistä mustikanpoimijaa männikkörinteessä, mietti avohakkuualalla metsän ja mustikan uusiutumista, poikkesi alarinteen kuusikossa, väisti hölkkääjää, nousi vedenjakajaharjanteelle ja käväisi ikivanhalla Selkätiellä ennen palaamistaan nuotiopiiriin ja makkaranpaistoon Uran laavulle. Esalla oli sieniä kotiin vietäväksi. Sateeltakin vältyttiin.

Yhteismetsän toimitsija Tapani Vainio-Mattila kertoi suojelualueen perustamisen taustoista. Viestiä meni kerralla paitsi metsänomistajien, myös hallinnon ja edunvalvonnan edustajien korviin ja päihin.
Harvoin luonnonsuojelualueen perustamispäätöksen taustalla on niin monta hyvinvointiperustetta kuin Massilla. Yhteismetsän talous on PEFC- ja FSC-sertifioitua, joista jälkimmäistä varsinkin isot metsäyhtiöt ja luontojärjestöt kannattavat. FSC-puu käy kaupaksi ulkomailla, eikä Ikealle kohta muunlainen puu enää kelpaakaan. Luonnonsuojelu Massilla merkitsee metsätuloa joltain muulta yhteismetsän kuviolta – ja sielläkin työt tehdään arvokkaiden luontokohteiden heikentämistä varoen.
Marjastajille, sienestäjille ja ulkoilijoille metsä on antoisampi puustoisena kuin aukeaksi hakattuna, muokattuna ja uudelle puustokierrolle laitettuna, mutta sen ei välttämättä tarvitse olla tiukasti suojeltu. Tämän kesän mustikkasaaliin pääosan poimin harvennetusta talousmänniköstä. Korvasienistä ja vadelmista pitävä hyväksyy hakkuuaukotkin.


Luontoverkoston retkeläisiä Ulvilan Massilla


Luonto ja sen monimuotoisuus muuttuu ihmisen hyvinvoinniksi vasta monen mutkan kautta. Ekosysteemipalveluiden välttämättömyydestä hyvinvoinnille kerrotaan ja perustellaan luonnon säilyttämisen hyödyllisyyttä. Vähemmän asioita järkeistävä huiskuttaa lakkiaan kurkiauralle ja toivottaa sille onnellista eteläntalvea ja paluuta kevään tullen.

Metsätalouden vienti- ja verotulot osataan laskea eurolleen. Mustikat, sienet, hölkkääminen, jänisjahti, puidenhalaaminen ja kurjet asettuvat hyvinvointipuntarissa samalle tai vastakkaiselle puolelle, mutta niihin sisältyvän hyvinvoinnin euroiksi muuttaminen ei ole aivan helppoa. Jos Massin luonnonsuojelualuetta tarkastellaan yksinään, päätyy moni varmaan ajattelemaan samoin kuin menetettyjä hakkuutuloja sureva nettokommentoija. Kun näköpiiri laajenee koko yhteismetsään ja kattaa Massin alueen vapaa-ajankäytön, voi olla lämpimästi samaa mieltä suojelupäätöstä kiittävien kanssa.

Raimo Hakila