maanantai 8. elokuuta 2016

Koskensalon mailla ja uhrilähteen lumoissa

Säätiedot lupasivat epävakaata päivää ja ukkosta Jämijärvelle, joten vähän jännittyneenä odotin metsäretkipäivää Kauko ja Sirkka Koskensalon maille ja metsään. Herätti myös epäilyksiä, kuinka moni viitsii lähteä metsään tällaisena päivänä. Yllätys oli positiivinen, kun Koskensalojen pihaan kaarsi useampikin auto. Virkamiehistä paikalle saapui Metsäkeskukselta Jarmo Uimonen, ELY –keskukselta Iiro Ikonen, Jämijärven kunnanjohtaja Kirsi Virtanen sekä Jämijärven kunnan maaseutusihteeri Tuomo Leikkola. Heidän lisäkseen paikalle saapui monia muita asiasta kiinnostuneita. Myös vähän nuorempia retkeläisiä, joista pienin oli vasta puolivuotias. Saimme siis kasaan oikein mukavan kokoisen porukan erilaisia ihmisiä. 


Sirkka ja Kauko tarjosivat heti tilaisuuden alkuun kahvit ja kastettavat. Tunnelmaa rentoutti myös komea harmonikka –esitys ja sukulaistyttöjen hieno voimisteluesitys. Tästä olikin sitten hyvä jatkaa matkaa itse asiaan, eli metsään. Heti metsään astuttua löytyi kanttarelleja ja kehnäsieniä. Puolukkaa tulee paljon ja mustikatkin ovat vielä hyviä. Löysipä yksi retkeläinen metson pyrstösulan. 


Koskensalojen  laaja suku on asunut pitkään Jämijärvellä. Luonnon arvostus ja kunnioitus on selkeästi läsnä heidän elämässään. Metsä on paljon muutakin, kuin tuotannon lähde. Kaukolle erityisen tärkeää on metsästys ja tätä kautta myös riistaeläinten elinympäristön vaaliminen.

Kauko on ollut mukana METSO:n luonnonarvokauppa kokeilussa. MAAEMO –hankkeen aikana hän on entisöinyt 80-luvulla ojitettua lähteikköä. Alue on kunnostettu 2009 Koppelo ry:n puheenjohtajan Reijo Rimpelän avustuksella. Jo nyt näki tuloksia siitä, miten luontoarvot ovat alueella kehittyneet. Metsäkanalinnut viihtyvät alueella ja lähteiköt tarjoavat sorkkaeläimille juomapaikkoja. Sammakot ja selkärangattomat viihtyvät puhtaissa vesissä. Toki luonnontilan palautuminen on vasta aluillaan ja ottaa vielä oman aikansa, että alue palautuu täysin. Kaikkineen Kauko omistaa 125 hehtaaria maata, josta 20 hehtaaria on suojeltu. Hän harjoittaa myös jonkin verran metsätaloutta ja kalliomurske -toimintaa.

Entisöidyn lähteen partaalla
Umpeen laitettua ojaa
Suojeltu metsä
Lähteiköltä siirryimme metsälain 10:n pykälän mukaan suojellulle norolle. Norossa virtaava vesi oli kristallinkirkasta ja katosi välillä maan sisään. 



Osa retkeilijöistä jatkoi matkaansa, mutta loput jatkoivat matkaa Koivistonharjun leirikoululaavulle, jossa paistettiin makkarat. Grilliin päätyi paikallisen RahtiPalvin herkullista makkaraa ja kyytipojaksi saman firman sinappia. Sää oli vielä tässä vaiheessa selkeä, mutta hiostava. Ukkonen teki selvästi tuloaan.


Ehdimme ennen makkaroiden paistamista käymään Koivistonvadissa, joka on jääkauden aikainen suppa. Supat ovat syntyneet jääkauden aikana, kun sorakerrosten alle on jäänyt jääkimpale, joka sittemmin on sulanut ja jättänyt syvän kuopan jälkeensä. Pohjalla tunsi itsensä hyvin pieneksi ja pois pääsyyn vaadittiin ihan mukavasti lihasvoimia. Supan erityispiirteisiin kuuluu myös ainutlaatuinen kasvisvillisuus, joka johtuu osittain supan mikroilmastosta.


Lopuksi kävimme vielä Uhrilähteellä ja Myllypuronlähteellä, jotka ovat ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja, jos Jämijärvellä liikkuu. Myllypuronlähde on saanut nimensä siitä, että lähteestä laskevan puron partaalla on joskus ollut mylly. Uhrilähteeseen tuli itsekin uhrattua 20 senttiä ja pestyä kädet ja kasvot pyhällä vedellä. Samalla tuli esitettyä salaisia toiveita... Lähteensilmät ovat nielleet sisuksiinsa lukuisia uhrilahjoja muinaisilta ajoilta saakka. Voi vain kuvitella kuinka merkittävä paikka tämä on ollut entisajan ihmisille, ja on sitä yhä vieläkin. Nykyisin lähdealue on Metsähallituksen omistuksessa, mutta kiitos Narvin suvun, se on säilynyt meidän päiviin asti. 

Uhrilähde
Myllypuronlähde
Tässä vaiheessa ukkosen kumu oli tullut lähemmäs ja tuulenpuuska ilmoitteli, että kohta saadaan vettä niskaan. Niinpä oli parasta päättää päivä tähän. 
Saimme paikalle erilaisia ihmisiä joiden kesken virisi hyvää keskustelua niin metsästä, kuin metsän sivustakin. Toivottavasti saamme jatkossakin aikaiseksi näin hyviä retkiä ja lisää saman henkisiä ihmisiä verkostoon mukaan. Sydämelliset kiitokset vielä Koskensaloille. Tällaisia ihmisiä tarvitaan!

hanketyöntekijä Nora Albrecht



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti