maanantai 21. toukokuuta 2018

Metsätavotteita 3


Puutun vielä yhteen Suomen luonnonsuojeluliiton metsätavoitteitten (https://www.sll.fi/mita-me-teemme/metsat/tavoitteemme ) kohtaan, jossa sanotaan, että kaikki yli 140 vuotta vanhat metsät (tarkoittaa kai metsän valtapuiden ikää) säästetään hakkuilta.

Muistelen hämärästi jonkun ministerin aikoinaan sanoneen Natura-rajauksia kiukutelleille maanomistajille, että miksette ajoissa hoitaneet asioitanne. ”Asioiden hoitamisella” tarkoitettiin hakkuita, muokkauksia, metsänviljelyä, ojituksia, kaikenlaista metsätaloudeksi nimitettyä, jonka jäljiltä metsästä löytyy taimikonhoitorästejä mutta ei juuri luontoarvoja, Naturakohteista puhumattakaan

Jos luontoarvoja metsästä on löytyäkseen, ja omistaja vasta sitten ryhtyy ”hoitamaan asioitaan”, leimataan hänet ja koko metsämafia luonnon viholliseksi. Teettäjä ja tekijä tiedetään, jäljet ovat nähtävissä. Lisää metsälakikohteita, lainvalvontaa, pakkolunastuksia!

Kuva metsänomistajasta luonnon (erityisesti oman metsänsä luonnon) vihollisena pohjautuu myös siihen, mitä hänen metsässään voi tapahtua. Omistaja voi olla kääntänyt selkänsä maanitteluille ja pihdannut vanhan metsänsä hakkuita, koska tykkää kulkea metsässään ja kuunnella lintuja, metsän huminaa ja hiljaisuutta. Joku kiitoksen sana voi tulla luontoaktivistiltakin, mutta niin kauan kun metsästä ei ole perustettu luonnonsuojelualuetta, vallitsee epäilys, että neuvonta, metsäfirma tai verottaja lopulta taivuttavat omistajan. Ja kun näin käy, vahvistuu viholliskäsitys.

Minulla taitaa olla pikkuinen metsänkappale, jolla liiton 140-vuotiskriteeri kohta täyttyy.  Karulla pohjalla kasvaneista männyistä saa tukin-kaksi, hyvää laatua tosin. Jääköön silleen, mutta pistää miettimään: Jos laserkeilaus vasikoisi metsäni kohta tulevan hakkuukieltoikään, käskisinkö puunostajan ”hoitamaan asian ajoissa”, vaikka urakka hänelle ja metsätili itselleni ei hääppöinen olekaan.
Raimon metsikköä keväällä 2016. Kuva Nora Albrecht
Kovin helpolla Luonnonsuojeluliitto näyttää päästävän sen, jolle metsä on vain rahantekokone, sijoitus, jolle saadaan kolmen-viiden prosentin tuotto. Optimaalinen (siis vain rahassa mitaten, ei yhdelläkään muulla mittarilla) metsikön avohakkuuikä on hyvillä mailla 50-70 vuotta uudistamisesta. Samaten jatkuvan kasvatuksen harjoittaja poimii metsästään tähän ikään ehtineet puut.
Suomen Luonnonsuojeluliiton tavoitteet ovat askelmerkkejä, joiden suunta kohti säilyvää metsäluonnon monimuotoisuutta on oikea. Tarjoan silti lisää kuviteltavaa.

Kuvitellaan, että voimme päättää, hakataanko Suomen talousmetsien puut
(1)    ennen kuin ne saavuttavat 80 vuoden iän,
(2)    ennen kuin ne saavuttavat 140 vuoden iän
(3)    vasta kun ne ovat saavuttaneet 140 vuoden iän

Ykkösvaihtoehtoa suosittelevat metsäneuvojat keskihyville ja paremmille metsämaille, eikä luontoväki mutise perään, jos hakkuu tehdään jatkuvan kasvatuksen mallilla. Huonompien metsäpalstojen omistajat ja hakkuurajoitteiset noudattavat suunnilleen kakkosvaihtoehtoa. Kun hakkuu viimein tulee, syntyy isompi mutina luontoa tuhoavasta metsätaloudesta.

Kolmosvaihtoehto halvaannuttaa suomalaisen metsäelinkeinon vuosikymmeniksi, ja sitä varmaan vastustavat kaikki, luontoväkikin, koska juuri tuohon ikään päässeet puut pitää suojella monitoimikoneilta. Omistaja saa kuvansa lööppiin: ”Hakkautti ikimetsänsä – Ikea lopettaa ostot Suomesta!”.

Oma valintani häälyy kakkos- ja kolmosvaihtoehdon välillä. Kuvittelen luonnon kiittävän jokaisesta saamastaan lisävuodesta. Luonnonvihaajan maine on suuressa kuvassa sivuseikka.

Raimo Hakila

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti