Metsätavoitteita 2

Suomen Luonnonsuojeluliiton tuoreista metsätavoitteista (https://www.sll.fi/mita-me-teemme/metsat/tavoitteemme) löytyy lopussa kappale metsään liittyvistä muista elinkeinoista ja metsän merkityksestä siellä ulkoilevan terveydelle ja muulle hyvinvoinnille. Enimmäkseen vaatimukset koskevat valtion ja kuntien metsien käyttöä, mutta myös yksityismetsiä. Viimeinen lause kuuluu: ”Luontomatkailulle tärkeitä alueita ei pilata voimaperäisellä metsienkäytöllä”.

Tavoitteissa piirretään rajaa metsän omistajien ja muiden käyttäjien oikeuksien välillä. On aivan ymmärrettävää, että tuottajajärjestö MTK toimii samoin toisella puolella pyrkien vahvistamaan ja lisäämään metsänomistajan oikeuksia tilaansa.

Vieraalla maalla tapahtuva poronhoito pohjoisessa ja metsästys ovat vanhoja oikeuksia, joihin on oma säännöstönsä. Marjastus ja sienestys, kaupallinenkin, perustuu jokamiehenoikeuteen samoin kuin luontomatkailu, jos se ei tapahdu mönkijöin tai moottorikelkoin.

On aika pitkä tie johtaa ulkomailta tuotettujen marjanpoimijoiden leirittäminen, marjametsään vieminen ja heidän keruutuotteittensa markkinointi ikivanhasta talvenvaran keräämisen oikeudesta tai selittää, että lintubongareiden vieminen lapinpöllön pesälle on oikeutena samaa juurta kuin nuorukaisen riiuumatka naapurikylään, poikkimain metsien läpi.

Uudet metsiin perustuvat elinkeinot vaativat tarkentamaan metsän käyttöoikeuksia. Jos sitä ei tehdä, elinkeinojen tulevaisuudennäkymät ovat hämärät.

Jokamiehenoikeuden harjoittamista metsissä ei voi kieltää, mutta sen mahdollisuuksia heikennetään jatkuvasti. Omistaja voi päättää metsikön uudistushakkuusta ja maanmuokkauksesta herkemmin, jos hän ei itse hyödy alueen marja- tai sienisadosta, maisemasta tai luonnonkauneudesta.  ”Niitä on turha seisottaa maisemametsinä” (Maaseudun Tulevaisuus 25.4.2018 sijoittajan metsäkäsityksestä). Auttaisiko luontoa, maisemaa ja marjastusta, jos metsänomistajalla olisi myytävänään tai vuokrattavanaan ne oikeudet, joita hänen metsässään nyt voi käyttää kuka tahansa?

Kuvitellaanpa Suomi ilman jokamiehenoikeutta. Metsiin pääsyn himo on marja- ja matkailuyrittäjillä ja koko metsäkansalla niin voimakas, että omistajalle hakkuuoikeuksien myynnin vaihtoehdoksi nousevat sienestysoikeudet, luontoretkiluvat ja kaikki asiat mitä vapaa markkinatalous vain keksii. Lentomatkustajalle myydään metsän tai suon kasvama hiilenlisä. Ilmaisia valkovuokkoja ei äitienpäivän juhlapöytään enää tule.

Luonto ja maisema pelastuvat kuvitelmassamme sillä, että rationaalinen omistaja optimoi metsänsä monenlaiset tuotot ja pehmentää puuntuotantoaan muiden tulomahdollisuuksien takia. Lähtökohdaksi sopii metsän puuntuotannollinen keskituotto, n. 200 nettoeuroa hehtaaria ja vuotta kohden. Kun se aaria (10 m x 10 m) kohden merkitsee kahta euroa, luulisi metsästä löytyvän marja- ja sieniapajia, joista tulonlisää saa saman verran, verojenkin jälkeen. Visioomme tietenkin kuuluu, että keruutuotetuloa verotetaan.

Nykyaikana kuvitelmat ovat vaarallisia – ne voi löytää vaikkapa seuraavasta hallitusohjelmasta. Ehkä jokamiehenoikeudestakin jotakin rippeitä jää jäljelle samalla, kun koko termille keksitään sukupuolineutraali muoto.

Metsään liittyvät oikeudet ovat joka tapauksessa muutostilassa, vaikkeivat Luonnonsuojeluliiton tavoitteet ja jokamieskuvitelmamme täysin toteutuisikaan. Pysyvää sopua asiassa tuskin syntyy. Yleistä etua edistävän kannattaa metsäasioissa ehkä muistaa, että hänen tavoitteensa toteutuvat sitä paremmin, mitä enemmän ne ovat myös yksityisesti haluttavia tai vähintäänkin siedettäviä.

Raimo Hakila

Kuva Nora Albrecht