Oman metsänsä bongareita

Kun omistaja ylpeänä esittelee metsässään kasvavaa kampasammalta, korpialvejuurta tai hernesaraa, saa hyvän esimerkin siitä, kuinka monenlaista hyvinvointia metsä omistajalleen voi tuottaa. Naureskeleva asenne hippiäisistä ja aarnimäihiäisistä innostuvaa luonnonystävää kohtaan alkaa jäädä historiaan kun luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen on vähitellen tulossa myös metsätalouden huoleksi. Vieraiden mielissä taisi päällimmäisenä lillua ajatus: Olisikohan minun metsässäni mitään yhtä hienoa?

Vieraat olivat Metsänomistajien Luontoverkoston väkeä. Kutsujat, Ilona ja Esa Hankonen, ovat eurajokelaisia metsänomistajia, joiden luona retkeilimme syyspäivän tasauksen aikaan. Esa on luontokartoittaja, mikä on osaselitys sille, että me puusilmäisemmätkin saimme tuntuman metsän luonnonihmeisiin. Toinen selitys tulee metsän luonnonoloista. Pohjoisen Eurajoen metsämantereen kallioperä on oliviinidiabaasia, ja sen ansiosta alueen kuivimmatkin kummut ovat lehtomaisia ja kosteat notkot reheviä, luonnontilaisina monilajisia ruohokorpia. Toisella retkikohteellamme Tarvolan puolessa maaperä ja kallioperä ovat karumpia ja lajisto niukempaa.

Väkeä oli mukavat 30, suurin määrä Luontoverkostohankkeessa toistaiseksi. Kauniin sään ja luonnon erikoisuuksien ihailun ohella kävimme reipasta keskustelua metsätaloudenharjoituksesta ja siitä, mitä eri paikoissa on tehty väärin tai oikein ja mistä tekemisistä olisi vallan pitänyt luopua. Pohdimme puulajivalintaa kuivalla lehtomäellä, johon neljäkymmentä vuotta sitten oli istutettu mäntyä ja melko tuoretta metsäsuunnitelman suositusta avohakata, mätästää ja viljellä lähdevaikutteinen rehevä korpi. Vanhat lapio-ojat eivät luonnontilaa kovasti olleet järkyttäneet.

Diabaasimänniköllä ja Tarvolan puolen kuusikossa tehtyjen äskettäisten hakkuiden tarkoituksena on kehittää kummassakin metsää erirakenteiseksi ja vähitellen jatkuvan kasvatuksen periaatteilla hoidettavaksi. Leimikot oli suunnitellut Jussi Saarinen Arvometsä Oy:stä. Yritys markkinoi jatkuvan kasvatuksen metsänhoitopalveluita. Enimmäkseen urakat kohdentuvat tasarakenteisiin metsiin, joista harsitaan isoimpia puita, uutta tukkisatoa kasvattaen, luontaista taimettumista edistäen ja jo itänyttä, varjossa juronutta nuorennosta vapauttaen. 

Jussi osallistui myös retkelle ja perusteli eri kohteilla leimaustensa taloudellista pohjaa. Kuulijoiden joukossa oli metsäosaamista jos luonnontuntemustakin, omia metsiään pitkään hoitaneita, metsäneuvonnan ammateissa toimineita ja edelleen toimivia. Suurta kinaa jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen oppien välille ei juuri syntynyt. Jatkuvaa kasvatusta markkinoidaan metsäluonnon kannalta parempana, mutta koko suomalaisen metsäluonnon pelastus se ei ole. Huomasi kyllä, että Hankoset olivat osallistuneet leimikoiden suunnitteluun ja sanoneet lopullisen sanan siihen mitä tehdään.

Tiukin vääntö koettiin lähteisessä ruohokorvessa, metsälaki- ja ympäristötukikohteella, Rikkoiko metsäsuunnitelman tekijä lakia kymmenen vuotta sitten kun suositteli korpikuviolle uudistushakkuuta? Kuinka hyvin luontoarvot säilyvät nykyisessä suunnittelussa ja metsätaloudessa, kun suositukset mietitään enenevästi kaukokartoitustiedon perusteella? Olemmeko me taas kerran se sukupolvi, joka ensimmäisenä osaa käyttää metsiemme uusiutuvaa luonnonvaraa kestävästi?

Keskusteltiin myös sertifioinnista. FSC:n luontoperiaatteet todettiin kyllä hyviksi mutta vieroksuttiin ulkopuolista ohjausta ja maksuja, joita sertifioitumisesta seuraa.

Jos omistaja pannaan asemoimaan oman metsänomistuksensa tavoitteisto suojelun ja maksimaalisen taloudellisen hyödyntämisen välille, tökkää moni sormensa jonnekin puoleen väliin; Hankosille on metsä tärkeä tulonlähde. Hakkuita tulee jatkossakin, sellaisia, joista taloushyöty saadaan luontoa mahdollisimman vähän heikentäen. Töiden suunnittelua helpottaa tiloilta vuosien mittaan saatu ja jatkuvasti ylläpidettävä luontotieto.

Perhemetsät muodostavat ison osan kansantalouden raaka-aineperustaa. Perhemetsien moninaisuudesta on mahdollista hakea ja löytää osavastaus myös metsäluonnon suojelun ongelmaan varsinkin nyt, kun tiukan suojelun prosenttiosuutta kasvattavan luonnonsuojelun rahoitusta on vähennetty.

Raimo Hakila, 25.9.2016