Kun median verkkosivut kertoivat Ulvilan Massille
perustettavasta luonnonsuojelualueesta, sai uutinen peräänsä kiittäviä
kommentteja. Alue on monelle tuttu. Luonnonsuojelualuetta kiertää valaistu
pururata, sen vieressä ovat kesäteatterin rakenteet ja Ulvilan Uran
liikuntapaikat. Vainio-Mattilan yhteismetsän Massin palsta on jo pitkään ollut
virkistyskäytössä. Nyt osa siitä on luonnonsuojelualueena ja ulkoilijoiden,
marjastajien, sienestäjien ja luonnonystävien käytettävissä kuten ennenkin.
Kommenttien joukkoon mahtui muutakin. Asiallisemmasta päästä
oli toteamus, että nyt suojellun metsän puut olisivat voineet tuottaa vienti-
ja verotuloja suomalaisille. Siis hyvinvointia.
Metsänomistajien luontoverkosto retkeili Massin uudella
luonnonsuojelualueella, joka on osa Vainio-Mattilan yhteismetsää. Ulvilan
Marttojen Raija ja Oili olivat järjestäneet alkukahvit ja pullat. Parinkymmenen
joukko suuntasi pururadalle, ohitti pari myöhäistä mustikanpoimijaa
männikkörinteessä, mietti avohakkuualalla metsän ja mustikan uusiutumista,
poikkesi alarinteen kuusikossa, väisti hölkkääjää, nousi
vedenjakajaharjanteelle ja käväisi ikivanhalla Selkätiellä ennen palaamistaan
nuotiopiiriin ja makkaranpaistoon Uran laavulle. Esalla oli sieniä kotiin vietäväksi.
Sateeltakin vältyttiin.
Yhteismetsän toimitsija Tapani Vainio-Mattila kertoi
suojelualueen perustamisen taustoista. Viestiä meni kerralla paitsi
metsänomistajien, myös hallinnon ja edunvalvonnan edustajien korviin ja päihin.
Harvoin luonnonsuojelualueen perustamispäätöksen taustalla
on niin monta hyvinvointiperustetta kuin Massilla. Yhteismetsän talous on PEFC-
ja FSC-sertifioitua, joista jälkimmäistä varsinkin isot metsäyhtiöt ja
luontojärjestöt kannattavat. FSC-puu käy kaupaksi ulkomailla, eikä Ikealle
kohta muunlainen puu enää kelpaakaan. Luonnonsuojelu Massilla merkitsee metsätuloa
joltain muulta yhteismetsän kuviolta – ja sielläkin työt tehdään arvokkaiden
luontokohteiden heikentämistä varoen.
Marjastajille, sienestäjille ja ulkoilijoille metsä on
antoisampi puustoisena kuin aukeaksi hakattuna, muokattuna ja uudelle
puustokierrolle laitettuna, mutta sen ei välttämättä tarvitse olla tiukasti
suojeltu. Tämän kesän mustikkasaaliin pääosan poimin harvennetusta
talousmänniköstä. Korvasienistä ja vadelmista pitävä hyväksyy hakkuuaukotkin.
![]() |
Luontoverkoston retkeläisiä Ulvilan Massilla
Luonto ja sen monimuotoisuus muuttuu ihmisen hyvinvoinniksi
vasta monen mutkan kautta. Ekosysteemipalveluiden välttämättömyydestä hyvinvoinnille
kerrotaan ja perustellaan luonnon säilyttämisen hyödyllisyyttä. Vähemmän
asioita järkeistävä huiskuttaa lakkiaan kurkiauralle ja toivottaa sille
onnellista eteläntalvea ja paluuta kevään tullen.
Metsätalouden vienti- ja verotulot osataan laskea eurolleen.
Mustikat, sienet, hölkkääminen, jänisjahti, puidenhalaaminen ja kurjet
asettuvat hyvinvointipuntarissa samalle tai vastakkaiselle puolelle, mutta
niihin sisältyvän hyvinvoinnin euroiksi muuttaminen ei ole aivan helppoa. Jos
Massin luonnonsuojelualuetta tarkastellaan yksinään, päätyy moni varmaan
ajattelemaan samoin kuin menetettyjä hakkuutuloja sureva nettokommentoija. Kun
näköpiiri laajenee koko yhteismetsään ja kattaa Massin alueen vapaa-ajankäytön,
voi olla lämpimästi samaa mieltä suojelupäätöstä kiittävien kanssa.
Raimo Hakila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti